Kodin saaneet kissat 2017

Unto


Unto lähti uuteen kotiin Kajaaniin 10.1. Perheen mäyräkoira saa puskemisia hellyydenosoituksena, ja muutenkin Unski on kotiutunut hyvin.


Hei, olen Unto. Minut löydettiin koirankopista syksyllä. Olen ihan aikuinen poika, lääkärisetä arvioi minun olevan 4-5 -vuotias. Minut kastroitiin ja madotettiin, ja nyt olenkin terve kissa ja valmis muuttamaan omaan pysyvään kotiin.

Sijaiskodissa viihdyn koirien kanssa. Ne saa minut rentoutumaan. Minä vähän vierastan vielä ihmisiä, en ole vihainen, mutta olen hieman pelokas. En oikein uskalla liikkua ihmisten kanssa yksinään, mutta jos koirakaveri on mukana, niin saatan minä antautua rapsutuksille. Tykkään paljon silittelystä ja hoitamisesta, jos vaan koirakaveri on läsnä. Minua ei muuten koirat pelota sitten yhtään, tai no saatan minä juosta karkuun jos yltyvät ihan vallattomiksi. Tykkään rutiineista, kaikki uusi saa minut pelkäämään. Aluksi minä jännitin kun tuo hoitajatäti tuli siivoamaan minun pissalaatikkoa, mutta sitten kun opin, että se tekee sen aina samalla tavalla ja antaa minun olla rauhassa, minua ei enää pelottanut se. Osaan siis tehdä tarpeeni laatikkoon.

Olen vähän nirso ruoan suhteen, mutta opin kyllä uusiakin ruokia maistelemaan. Minä tykkään laulaa, ja aamulla kun tuo hoitotäti herää niin laulan sille, että se toisi minulle ruokaa. Asun siis omassa huoneessa, ja se onkin minulle sellainen turvapaikka, missä minulla on hyvä olla. Osaksi päivää pääsen sitten seikkailemaan koko taloon, ja se onkin hauska leikki, kun koirat koittavat minua etsiä. Vähän minä arkailen lähteä kovin kauas minun huoneesta.

Minulla on tosi kaunis oranssi turkki, missä on hassuja kuvioita. Etutassuni minä olen kastanut valkoiseen maalipurkkiin ihan kokonaan, näin hoitotäti minua kuvaili.

Haluaisin kovasti päästä omaan kotiin, missä minua ymmärretään. Tarvitsen vielä aikaa, että osaan luottaa ihmisiin uudestaan ja varmasti minusta tulee sylikissa, kunhan totun asioihin. Ai niin, minä en osaa vielä leikkiä tai osaan varmasti, mutta ihmisen kanssa minua sekin vähän jännittää niin en uskalla.

Uudesta kodista jos saan toivoa, niin sellaisia rauhallisia ihmisiä, ei mielellään lapsia, koska ne minua vähän jännittää. Koirakaveri olisi tosi kiva!


***

Alma ja Elmeri


Alma ja Elmeri lähtevit uuteen kotiin Kajaaniin 13.1. Parissa viikossa kissat ovat kotiutuneet hyvin ja sulattaneet uuden perheensä sydämet.



Tämä kaksikko vietti elämänsä ensimmäiset kuukaudet ulkona lautapinon alla emonsa kanssa, josta sitten pääsivät sisätiloihin yhdistyksen sijaiskotiin. Pennut ovat syntyneet toukokuun (2016) tienoilla, joten ovat jo luovutusikään ehtineet. 


Alma (kirjava) on pieni ja sievä, veljeään huomattavasti arempiAlma katselee ihmisten touhuja etäältä, mutta kun vain päästää lähelleen ja silittelemään niin alkaa kova kehräys ja puskeminen. Alma tykkää ottaa pieniä nokkaunia sijaiskodin emännän päällä kehräten ahdottomasti. 


Elmeri (musta) on touhukas kaveri, joka löytää tiensä hyvin ruokakupille ja pyrkii olemaan aina siellä  issä tapahtuu. Elmeri pitää silittämisestä ja rapsuttelusta. Elmeri on leikkuutettu. Leikki maistuu ja  usein kaksikko vetää rallia ympäri asuntoa.

Alma ja Elmeri lähtevät yhdessä uuteen kotiin.

Kuulumisia uudesta kodista 5.3.2017: "Näinpä sitä aikaa vierähtää, ja Alma ja Elmeri ovat molemmat pesiytyneet tänne erittäin hyvin! Itse asiassa vaihdettiin jo siinä luovutusvaiheessa hieman heidän nimiäänkin: Almasta tuli Aura, ja Elmeristä Yuri. Hyvin ovat tuntuneet reagoivankin uusiin nimiin, tosin ei aivan yhtä hyvin kuin sanaan "food"... Saa varoa milloin puhuu ruuasta, kun molemmat juoksevat heti jalkoihin kiinni."


***


Matti Mainio ja Musta

Matti Mainio (nyk. Tamara) ja Musta (nyk. Mooses) 
ovat saaneet uuden kodin Kajaanista 23.1. 



Matti Mainio

Matti Mainio on nimensä veroisesti mainio, ihmisläheinen ja rohkea leikattu poikakissa. Utelias musta nenä tulee tekemään tuttavuutta ja haistaa kyllä ruuan kun sitä on tarjolla. Kehräävä, jutteleva, vauhdikas ja leikkisä hännänheiluttaja, hännässä onkin erikoisuus, liekö pienenä jäänyt oven väliin =) Lapsiin ja koiriin suhtautuu hyvin, koirille voi välillä tassulla vilkutella ja muistuttaa ettei liian lähelle tulla omavaltaisesti.

Musta

Musta
-kissa on rauhallinen ja tuumaileva. Pitkälti makoilee ja seurailee ympärillä tapahtuvaa. Ylväästi esitellen valkeaa täplää rinnassa ollen ns. porukan pää, kyllä ei ole kissan hyvä olla jos päältä hypitään, niimpä useimmiten muut saavat väistää jos ei muuten niin tassun avulla. Mustan pehmeää ja silkkistä turkkia voi silitellä rauhassa. Koiriin suhtautuu rennosti, liian lähelle ei vielä passaa kuitenkaan tulla.

***

Punski ja Harmi


Tämä suloinen parivaljakko sai jäädä ilostuttamaan ja ihastuttamaan sijaiskotiaan Kajaaniin! 19.2.

Punski-tyttö ja Harmi-poika on noin 5-6 kk:n ikäiset nuorikot. Kissat on leikkuutettu. Punski ja Harmi lähtevät yhdessä uuteen kotiin.


Harmi

Punski

Punski on sydämen valloittava, punavalkea sirpakka ja kaunis neitikissan alku. Alkuun sijaiskodissa oli äärimmäisen jännittävää, uusia ihmisiä, lapsia, koiria ja huomioonottamista, niimpä aika sujuikin sutjakkaasti nurkissa kyyhöttäen ja seinän vierustoja pitkin luikkien. Kun valot sammuivat, niin lähti hän uskaliaasti tutkimaan paikkoja ja syömään. Silitykset otettiin vastaan pienen alkusähinän kera, mutta silittäessä useimmiten rentoutui. Rauhalliset liikkeet oli tärkeitä.

Meni vajaa kolme viikkoa, kun alkoi hän rohkaistumaan nurkasta, reilu kolme viikkoa, että aamulla tultiin vastaan makkarin oven auetessa ja kehrättiin ja vähä varovasti puskettiinkin, samoin illalla ruuan laitossa. Mikäli ei silitykset kivalta juuri tunnu, niin vetäytyy kauemmas. Hirmuinen  uteliaisuus aina valtaa mielen, toisinaan jännitys vie voiton. Lapset saa silittää samoilla ehdoilla kuin aikuinenkin ja koirien kanssa on voitu vaihtaa neniä jos siltä tuntuu, joskus nuolaisu yllättää ja sitten pitää sähistä vähän, samoin kuin yllättäen tapahtuvat lähestymiset/liikkeet tai vieraat ihmiset ensin pitää sähistä. Päivä päivältä suhde etenee ja luottamus kasvaa tähän neitokaiseen. Leikkisä ja tarkkaavainen.

Harmi on  rohkeutta ja uteliaisuutta uhkuva nuori poika. Harmin ja Punskin olettaisin olevan sisaruksia, samoja piirteitä löytyy. Harmi oli ensimmäinen tulokkaista joka tuli hakemaan kontaktia saavuttuaan, kylläkin lattialle pudonnut lenkin palanen houkutti ja helpotti lähestymistä. Rohkea on hänen toinen nimensä, niin eipä ollut ongelma eikä mikään makkaran palasta hakea jalkojen juuresta. Saapumisesta muutaman päivän jälkeen tuli säikähtäminen, jonka vuoksi tutustuminen on ollut hitaampaa, meni parisen viikkoa mököttäessä. Silitykset herran ehdoilla, vetäytyy kyllä johonkin suuntaan jos ei tunnu hyvältä. Lastenkin antaa omilla ehdoillaan silittää ja koirat kiinnostaa kovasti, mutta hajurako on pidettävä.

Harmi on äärimmäisen helppo houkutella ruualla, on kova poika leikkimään, kehräämään ja kerjäämään ;) Takuu varmaa on kun jääkaapin ovi aamulla tai illalla aukeaa, tai jokin rapisee niin on hän paikanpäällä tarkastamassa tilanteen. Uteliaisuutensa ja rohkeudensa vuoksi on äärimmäisen kiva ja kiehtova seurata tätä luottamuksen edistymistä ja suhteen kehittymistä. Aamulla vastaan tuleminen ja kehrääminen on vakiintunut ja päivä päivältä silitykset ovat pidempiä ja nautinnollisempia.